Ojenna kätesi. En aio tarttua siihen, mutta tahdon nähdä kätesi ojentuneena minua kohti.

Katso minua tarkkaillen. Vaivaannun, jos tuijotat minua liian pitkään, mutta tahdon silti, että katsot minuun päin.

Sano minulle jotakin kaunista. En usko sanojasi kuitenkaan ja käsken sinun olla hiljaa, mutta sanothan jotain kaunista silti? Tahdon kuulla ne sanat sinulta..

Lupaa minulle, että olet minun. Kutsun sinua valehtelijaksi ja toteat ettei tulevaisuuteen voi nähdä. Valehtele silti minulle, lupaathan?

Pidä minusta huolta. Esitän vahvaa ja määrätietoista, mutta olen pelokas kuin lapsi. Älä jätä minua.

 

Havahduin yöllä tunteeseen, joka valtaa mieleni aivan liian usein. Olen yksin. Vain varjot valvovat untani. On surullista todeta, että epävarmuudessani uskon toisen ihmisen olevan pelastukseni. Itsesääli on yksi rumimmista tuntemuksista. Itsesäälin avulla ei pääse mihinkään, paitsi syvemmälle itsekaivamaansa kuoppaan.

Itkuisena käskin hänet jättämään minut rauhaan. D oli hiljaa ja kuunteli, kunnes hiljennyin nyyhkytyksiltäni. Tottakai, hyvä on, jos se auttaa sinua, hän sanoi ja katkaisimme puhelun. Päätökseni kesti 10 minuuttia! Soitin hänelle takaisin. En pysty tähän, tarvitsen sinua, olet ainoa joka tietää. Hän sanoi ymmärtävänsä ja tekevänsä juuri niin, kuin minusta tuntui parhaalta. Keskustelumme kääntyi äitiini ja läheisimpiin ystäviini. Eivätkö he muka tiedä voinnistasi? hän kysyi. Tottakai he tietävät, mutta enhän minä heille voi kaikkea kertoa. En tahdo kertoa, tahdon, että D on luonani, tahdon että hän ymmärtää ja auttaa minua. Taas kerran tunsin kiehuvan raivon sisälläni. Miten hän ei muka voi tietää tätä? Miksei hän välitä? Sanoin hänelle, etten enää tiedä mitä haluan, en halua sanoa mitään, en halua puhua kenenkään kanssa. Päätimme puhelun, joka ei johtanut mihinkään.

D on kuin huume. En pysty enkä tahdo elää ilman häntä. Olemme tunteneet puolitoista vuotta, mikään ei ole muuttunut välillämme. Elämämme eivät sovi yhteen. Hänellä on perhe, ura, tulevaisuuden suunnitelmia ja oma koti. Minulla ei ole paljon mitään. Onhan minullakin suunnitelmia, mutta olen epävarma, en usko itseeni. Silti, me molemmat tiedämme, me vain kuulumme yhteen. Sattumaa ei ole olemassakaan. Useasti mietin miksi juuri D, vanhempana, viisaampana ja kokeneempana asteli minun elämääni. Jos olisin kiintynyt keneentahansa muuhun, en olisi enää elossa. D on ainoa syy siihen, että hengitän vielä. Jos kaikki olisi kiinni vain minusta, en pystyisi tähän. Mutta nyt pahan olon kanssa kilpailee toinen tunne, nimittäin uteliaisuus. Jos nyt annan periksi en ikinä saa tietää mitä olisi voinut tapahtua, mihin tämä kaikki johtaa.

Minulla on ihana perhe ja ihania ystäviä. Vika on minussa. Puhumme äidin kanssa kaikesta mahdollisesta. Kerroin hänelle D:stä, eikä hän tuominnut minua. Minulla on ystäviä, jotka jakavat huolensa kanssani ja jotka soittelevat ihan muuten vaan. Isäni on hauska ja hän välittää minusta todella paljon. Hän ei osaa näyttää tunteitaan eikä kiintymystä muulla tavoin, kuin ostelemalla tavaroita. Veljeni on mahtava. Hän on maanläheinen ja todella kiltti, olemme läheisiä. Miten voin edes väittää olevani yksin? Onko mahdollista, että rakkaiden ihmisten ympäröivänä, on yksinäisempi kuin koskaan? Pystyn sanomaan ihmisille, että he ovat minulle tärkeitä ja pystyn halaamaan heitä. Pystyn kuuntelemaan toisten huolia ja tuntemaan aitoa sympatiaa. En pysty antamaan itsestäni samoja asioita. En pysty kertomaan pahasta olostani, enkä heikkouksistani. Pakotan itseni olemaan täydellinen ja kun en täytä omia toiveitani rankaisen itseäni.

 

Kiitos, että jaksat edes yrittää.

Tiedän, että olet väsynyt ja kyllästynyt.

Kaikki rumat sanat mitä ihminen toiselle voi sanoa, olen minä sinulle lausunut.

Silti olet vain siinä, etkä lähde pois.

Tiedätkö kuinka mahtava oikeasti olet?

Olet tärkeintä mitä minulla on.

Olet viisas ja kaunis, täydellinen juuri tuollaisena.

Sinun lisäksesi en tarvitsisi mitään muuta, kuin itseni.